perjantai 31. heinäkuuta 2015

Taatusti se on Edward de Vere! Osa 2

Taiteet ovat yhteiskuntaa yhdistävä tekijä ja osa kaikkia kulttuureja, myös Hart myöntää tämän. Taiteiden avulla voimme ilmaista syvimpiä tunteitamme.
 
Mieltäni lämmittää Hartin toteamus, että harva Shakespeare on etevin kaikista kirjailijoista, ja hänen kirjansa ovat aina varma kassamenestys. Pieni pyyntö siis Suomalaiselle kustantamomaailmalle, suomentakaa ja julkaiskaa Shakespearen runoelmat.
 
Ensimmäinen syy miksi Shakespeare on epätodennäköinen kirjailija, on hänen elämäkertansa. Vaikka isä oli ollut varakas mies, hän joutui taloudellisiin vaikeuksiin ja Shakespeare kasvoi köyhissä oloissa. Shakespeare kuitenkin luki latinaa ja klassista kirjallisuutta Stratfordin kymnaasissa. Kahdeksantoista vuotiaana hän tapasi Anne Hathawayn, joka tuli raskaaksi ja velvollisuudentunnosta Shakespeare meni hänen kanssaan naimisiin. Muutaman vuoden myöhemmin Shakespearella oli elätettävänä kolme lasta, siis ennen kuin hän oli täyttänyt 21. 1590-luvulla hän oli Lontoossa näytelmäseurueessa yhtenä jäsenenä, menestyvä näyttelijä ja rupesi kirjoittamaan näytelmiä sekä runoja. Vuoteen 1598 mennessä hän oli saavuttanut maineen Englannin suurimpana kirjailijana, hän asui Lontoossa parikymmentä vuotta ja kirjoitti tuotoksensa. Sen jälkeen hän vaurastui nopeasti ja osti kalliin kodin Stratfordista, perhe asui kylässä koko ajan, ja Shakespeare tuki heitä taloudellisesti. Shakespeare ei julkaissut näytelmiään, mutta kustantajat ymmärrettyään niiden arvon, julkaisi ne piraattikopioina. Shakespeare ei tehnyt asialle mitään. Vuoden 1612 paikkeilla, hän lopetti kirjoittamisen ja palasi asumaan yhdessä vaimonsa kanssa. Hän kuoli huhtikuussa 1616 ja haudattiin kirkon hautausmaalle. Nimeä ei ole hautakivessä, mutta myöhemmin pystytettiin läheiseen muuriin muistomerkki. Hän oli testamentannut valtaosan omaisuudestaan vanhimmalle tyttärelleen.
 
Hart haluaa korostaa, että suurin osa edellä esitetyn ortodoksisen elämäkerran asioista on vain arvailua, mikään asiakirja ei  todista esimerkiksi kymnaasiopiskelua. Koulun oppilaista ja opettajista kukaan ei ole väittänyt olevansa kuuluisan kirjailijan tuttuja, eikä näyttelijän urastakaan ole takeita. Hart väittää, että ensi tarkastelulla elämäkerta vaikuttaa hyvältä, mutta herättää pian ''vakavia kysymyksiä''.
 
Ensimmäinen ongelma on, että myös tutkijat tukevat kantaansa perustelemalla, että Shakespearesta on jäänyt niin vähän tietoja. Mutta toisaalta - hänen aikakaudestaan on jäänyt vaikka millä mitalla.
 
Shakespeare eli myös kirjapainojen aikaan - siitä huolimatta oppineet ihmiset ovat etsineet lähteitä ''maailman kuuluisimmasta kirjailijanerosta''. Työn ansiosta tunnetaan aikakauden vähäpätöisimpiäkin kirjailijoita, mutta suuresta nerosta ei ole löytynyt kuin muutamia viittauksia joista yksikään ei kerro hänen olevan näytelmäkirjailija tai runoilija.
 
Edelleen peräänkuulutan lähteitä. Tarina jatkuu myöhemmissä osissa.