Shakespeare – keksiikö kukaan käännetympää
kirjailijaa? ’’Sivistysvaltiolla tulee olla klassikot omalla kielellään’’,
toteaa Suna Vuorinen Lauantaiesseessä(Helsingin sanomat, Lauantai
7.joulukuuta.2013). Tätä on Shakespearen osalta toteutettu Suomessa
1830-luvulta lähtien.
Jaakko Fredrik Lagervall käänsi mukaelman Macbethista
ja tarjosi tätä SKS:lle (Suomalaisen kirjallisuuden seura) vuonna 1832. Ruunulinnan tapahtumapaikkana toimi Karjala,
ja sen päähenkilöitä olivat muinaiset suomalaiset sankarit. (http://variblog.wordpress.com/2013/05/16/oliko-macbeth-suomalainen-180-vuotta-shakespearea-suomeksi/
)
Sen jälkeen oli Kaarlo Slöörin vuoro, joka otti
tehtäväkseen suomentaa Lagervallin tapaan Macbethin. Suomennos on vuodelta 1864
ja on monin paikoin ansiokas käännös. Yritys kuitenkin tuomittiin August
Ahlqvistin toimesta jyrkästi(http://variblog.wordpress.com/2013/05/16/oliko-macbeth-suomalainen-180-vuotta-shakespearea-suomeksi/):
’’Meidän mielestä on vielä liian aikainen ruveta Shakespearea
Suomeksi kääntämään; kielemme sanasto monessakin niistä korkeista asioista,
joita tämä runoilija kuvailee, on vielä epävakainen ja muodostamaton, ja
kielettäremme liikkuu vielä kömpelösti ja hoiperrellen uudemmissa runopuvuissa.
Ja tuskinpa koskaan saatane Shakespearen teoksia Suomeksi kuulumaan siltä,
miltä ne kuuluvat esim. Ruotsin kielellä. Suomen kielen luonne on kokonaan
toinen kuin germaanisten kielten.’’ (Hellemann, Suomen kirjallisuus VIII, ss.
471-472)
Paavo Cajander teki elämäntyönsä suomentaen kaikki
Shakespearen näytelmät. Ennen kuolemaansa hän ehti myös kääntämään
kolmekymmentä sonettia, jotka ovat olleet hyvä pohja tuleville suomentajille
(http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353066701282).
Ensimmäisenä painettiin Hamlet, vuonna 1879 ja tästä tasaisesti 1900-luvun
puolelle (Shakespearen kootut draamat I-IX, painos 1950). Cajander teki
arvokkaan työn, sivistysvaltio sai ensimmäistä kertaa Shakespearea laajasti
omalla kielellään.
Jälleen kerran, nyt vuonna 1936, tartuttiin
Macbethiin. Kääntäjänä toimi Yrjö Jylhä, joka suomensi yhteensä seitsemän
tunnetuinta Shakespearen näytelmää. Hän ei oikeastaan tarttunut suomentamiseen
täysin uudestaan, vaan ennemminkin paranteli edeltäjänsä Cajanderin tekstejä (https://variblog.wordpress.com/tag/kaarlo-sloor/).
WSOY:n kymmenvuotinen suomennosprojekti valmistui
vuonna 2013. Jokainen näytelmä käännettiin nykysuomeksi. Mukana on myös kaksi
ensikäännöstä, Pericles ja Kaksi jalosukuista. ‘’Sarjan suomentajat ovat Matti Rossi,
Lauri Sipari, Leena Tamminen, Kirsti Simonsuuri, Pentti Saaritsa, Tiina
Ohinmaa, Kersti Juva, Anna-Maija Viitanen, Marja-Leena Mikkola, Jyrki Vainonen,
Juhani Lindholm ja Alice Martin. Näytelmien esipuheenkirjoittajia ovat mm. Ralf
Långbacka, Ritva Siikala, Erik Söderblom ja Laura Ruohonen. Sarjan ulkoasusta
vastaa graafikko Martti Ruokonen.’’ (http://www.victoriamedia.mediaparkki.com/kirjakansi/?p=568)
Sonetteja ja
runoelmia on suomennettu myös useampaan otteeseen. Näiden suomentamisen historiaan
keskityn myöhemmin.
OIKAISU TEKSTIIN// Ylempänä Paavo Cajanderin kohdalla huomasin tehneeni virheen. Cajander ei ole suomentanut kaikkia Shakespearen näytelmiä, vaan 36. Kokoelmasta jäivät uupumaan Pericles ja Kaksi jalosukuista.
OIKAISU TEKSTIIN// Ylempänä Paavo Cajanderin kohdalla huomasin tehneeni virheen. Cajander ei ole suomentanut kaikkia Shakespearen näytelmiä, vaan 36. Kokoelmasta jäivät uupumaan Pericles ja Kaksi jalosukuista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
''Kenenkään niin suuren kuin Shakespearen suhteen emme todennäköisesti koskaan voi olla oikeassa.'' (T.S. Eliot)
Puolesta, vastaan, mitä tahansa; anna siis sanaisen arkkusi aueta.