SUOMEN KIELISEN SHAKESPEAREN 180 VUOTTA

Shakespeare – keksiikö kukaan käännetympää kirjailijaa? ’’Sivistysvaltiolla tulee olla klassikot omalla kielellään’’, toteaa Suna Vuorinen Lauantaiesseessä(Helsingin sanomat, Lauantai 7.joulukuuta.2013). Tätä on Shakespearen osalta toteutettu Suomessa 1830-luvulta lähtien.

Jaakko Fredrik Lagervall käänsi mukaelman Macbethista ja tarjosi tätä SKS:lle (Suomalaisen kirjallisuuden seura) vuonna 1832.  Ruunulinnan tapahtumapaikkana toimi Karjala, ja sen päähenkilöitä olivat muinaiset suomalaiset sankarit. (http://variblog.wordpress.com/2013/05/16/oliko-macbeth-suomalainen-180-vuotta-shakespearea-suomeksi/ )

Sen jälkeen oli Kaarlo Slöörin vuoro, joka otti tehtäväkseen suomentaa Lagervallin tapaan Macbethin. Suomennos on vuodelta 1864 ja on monin paikoin ansiokas käännös. Yritys kuitenkin tuomittiin August Ahlqvistin toimesta jyrkästi(http://variblog.wordpress.com/2013/05/16/oliko-macbeth-suomalainen-180-vuotta-shakespearea-suomeksi/):

’’Meidän mielestä on vielä liian aikainen ruveta Shakespearea Suomeksi kääntämään; kielemme sanasto monessakin niistä korkeista asioista, joita tämä runoilija kuvailee, on vielä epävakainen ja muodostamaton, ja kielettäremme liikkuu vielä kömpelösti ja hoiperrellen uudemmissa runopuvuissa. Ja tuskinpa koskaan saatane Shakespearen teoksia Suomeksi kuulumaan siltä, miltä ne kuuluvat esim. Ruotsin kielellä. Suomen kielen luonne on kokonaan toinen kuin germaanisten kielten.’’ (Hellemann, Suomen kirjallisuus VIII, ss. 471-472)

Paavo Cajander teki elämäntyönsä suomentaen kaikki Shakespearen näytelmät. Ennen kuolemaansa hän ehti myös kääntämään kolmekymmentä sonettia, jotka ovat olleet hyvä pohja tuleville suomentajille (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1353066701282). Ensimmäisenä painettiin Hamlet, vuonna 1879 ja tästä tasaisesti 1900-luvun puolelle (Shakespearen kootut draamat I-IX, painos 1950). Cajander teki arvokkaan työn, sivistysvaltio sai ensimmäistä kertaa Shakespearea laajasti omalla kielellään.

Jälleen kerran, nyt vuonna 1936, tartuttiin Macbethiin. Kääntäjänä toimi Yrjö Jylhä, joka suomensi yhteensä seitsemän tunnetuinta Shakespearen näytelmää. Hän ei oikeastaan tarttunut suomentamiseen täysin uudestaan, vaan ennemminkin paranteli edeltäjänsä Cajanderin tekstejä (https://variblog.wordpress.com/tag/kaarlo-sloor/).

WSOY:n kymmenvuotinen suomennosprojekti valmistui vuonna 2013. Jokainen näytelmä käännettiin nykysuomeksi. Mukana on myös kaksi ensikäännöstä, Pericles ja Kaksi jalosukuista. ‘’Sarjan suomentajat ovat Matti Rossi, Lauri Sipari, Leena Tamminen, Kirsti Simonsuuri, Pentti Saaritsa, Tiina Ohinmaa, Kersti Juva, Anna-Maija Viitanen, Marja-Leena Mikkola, Jyrki Vainonen, Juhani Lindholm ja Alice Martin. Näytelmien esipuheenkirjoittajia ovat mm. Ralf Långbacka, Ritva Siikala, Erik Söderblom ja Laura Ruohonen. Sarjan ulkoasusta vastaa graafikko Martti Ruokonen.’’ (http://www.victoriamedia.mediaparkki.com/kirjakansi/?p=568)

Sonetteja ja runoelmia on suomennettu myös useampaan otteeseen. Näiden suomentamisen historiaan keskityn myöhemmin. 

OIKAISU TEKSTIIN// Ylempänä Paavo Cajanderin kohdalla huomasin tehneeni virheen. Cajander ei ole suomentanut kaikkia Shakespearen näytelmiä, vaan 36. Kokoelmasta jäivät uupumaan Pericles ja Kaksi jalosukuista.